Tervetuloa paratiisiin

Saavuin Zagrebiin myöhään illalla. Tallustellessani hostellille kiitin itseäni siitä, että olin varannut hostellin läheltä juna-asemaa. Matkaan ei mennyt kuin korkeintaan 10 minuuttia. Ah, mitä luksusta! Hostellini Hostel Temza oli perustasoa ja vaikka se oli sijainniltaan hyvä, yöpyisin seuraavalla kerralla todennäköisesti jossain muualla. Mikään ei varsinaisesti ollut pielessä, mutta jos vertaan majapaikkaani esimerkiksi Gdanskin vastaavaan, on näillä kahdella iso ero. Ehkä totuin matkan varrella liian hyviin hostelleihin.

Muutaman minuutin käveltyäni löysin ehkä koko Zagrebin parhaimman aamupalapaikan – puistonpenkin, josta avautui näkymä Zagrebin kaupunkiin.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänäni Zagrebissa lähdin liikkeelle aikaisin. Hain aamupalatarvikkeita ruokakaupasta ja koska olin ajelehtinut kaupunkia ihastellessani melko kauas hostelliltani, päätin etsiä itselleni kivan eväspaikan. Zagreb on jaettu ala- ja yläkaupunkiin. Alakaupunkia leimaavat ostoskadut ja se on selkeästi Zagrebin kansainvälisempi puoli. Yläkaupunki sitä vastoin on tunnettu ravintoloistaan ja paikallisesta yöelämästä. Alakaupunki tuntui liian ruuhkaiselta paikalta nauttia aamupalasta, joten päätin lähteä kävelemään seuraavasta risteyksestä yläkaupungin puolelle. Pian huomasin oikealla puolellani kivan puistoalueen ja suuntasin sitä kohti. Muutaman minuutin käveltyäni löysin ehkä koko Zagrebin parhaimman aamupalapaikan – puistonpenkin, josta avautui näkymä Zagrebin kaupunkiin. Maisemat olivat upeita ja puisto ympärilläni hiljainen.

DSCN0682DSCN0685

Zagreb oli muutenkin kaupunkina sopivan rauhallinen, vaikka halukkaat löysivät kaupungista varmasti myös sen menevämmän puolen. Kaupungissa oli ennätyksellisen paljon puistoja ja esimerkiksi yllä näkyvä kuva kertoo minusta aika paljon. Se nimittäin sijaitsee rautatieasemaa vastapäätä. Ei hullumpi paikka odotella vaihtojunaa. Aamupalan jälkeen kävin ihastelemassa Saint Markin kirkon värikästä kattoa. Harmi, että ainut kuvani koko kirkosta on otettu kännykkäkameralla, jonka laatu ei ole kovin hyvä. Kirkon ihastelun jälkeen kävin rikkoutuneiden ihmissuhteiden museossa, jonka idea oli mukavan omaperäinen ja tavallisesta poikkeava. Museo on melko pieni, mutta se ei haittaa. Ihmisille merkityksellisiä tavaroita on silti mahtunut joukkoon ihan mukavasti. Hostellihenkilökunta suositteli minulle myös illuusioiden museosta, josta saattaisin olla kiinnostunut. Paikalle päästyäni minulle valkeni kuitenkin nopeasti, että kyseessä on Heurekan tyyppinen museo, jossa näytetään erilaisia illuusioita ja kerrotaan, miten ne on saatu aikaan. Museossa oli paljon lapsiperheitä, joille museo on varmasti oiva vierailukohde. Itse olisin kuitenkin voinut jättää tämän kokonaan välistä, sillä suurinpaan osaan esillä olleista illuusioista olen törmännyt jo aiemmin.

DSCN0696

DSCN0799

Toisen kokonaisen päiväni Zagrebissa olin varannut Plitvicka Jezeran kansallispuistolle. Kansallispuisto sijaitsee noin kahden ja puolen tunnin ajomatkan päässä Kroatian pääkaupungista, joten Zagreb on oivallinen tukikohta kansallispuistossa vierailua ajatellen. Lähdimme liikkeelle aikaisin aamulla ja olimme perillä noin yhdentoista aikaan. Meille annettiin kuusi tuntia aikaa tutustua kansallispuistoon haluamallamme tavalla. Olin katsellut mahdollisia reittivaihtoehtoja jo ennakkoon ja vaikka aikarajoitus oli melko tiukka valitsemalleni  4-6 tuntia kestävälle pätkälle, päätin ottaa riskin. Sää oli kansallispuistoon saapuessamme hieman epävakaa. Sää oli pilvinen ja ilmassa oli sateen tuntua. Sumu peitti rinteet. Sää alkoi kuitenkin kirkastua keskipäivää kohti ja uskalsin riisua mukaan ottamani kertakäyttösadetakin. Puistossa on kaksi sisäänkäyntiä, mikä varmasti helpottaa sisäänpääsytilannetta ruuhkapäivinä. Vaikka sää olikin hieman epävakaa, emme olleet ainoat halukkaat liikkeelle lähteneet. Puistoon tuli kanssamme samaan aikaan aasialaisryhmä, mikä vaikeutti kulkemista alkumatkasta. Tiet ja pitkospuut ovat osittain melko kapeita, eikä niitä selvästikään oltu tarkoitettu niin suurelle ihmismäärälle samanaikaisesti. Aasialaisryhmän kuvaillessa maisemia enemmän tai vähemmän pääsin livahtamaan jonon kärkeen ja kulkemaan rauhassa. Oli ihanaa jatkaa matkaa yksikseen ja ihailla maisemia kaukana ihmisvilinästä.

DSCN0787DSCN0817DSCN0788

Valitsemani reitti C sisälsi monipuolisesti erilaisia maisemia molemmilta järvialueilta. Matka alkoi korkealta rinteen päältä, mistä laskeuduimme pikkuhiljaa järvien tasolle. Järven pinnan päälle rakennetut pitkospuut veivät meidät eteenpäin. Järvialueen jälkeen polku lähti nousemaaan hieman ylöspäin ja suunnilleen matkan puolivälissä vierailijoita odotti levähdyspaikka, josta oli mahdollista ostaa pientä purtavaa tai syödä omia eväitä. Levähdyspaikalta eteenpäin matka jatkui lautalla järvialueen poikki. Oli ihanaa ihastella maisemia lautalta käsin hieman eri vinkkelistä. Päästyämme takaisin maihin matka jatkui kävellen toisen järvialueen ympäristössä. Matkan varrella oli useita erilaisia vesiputouksia pienistä isompiin. Loppua kohden polku lähti taas nousemaan mennen hieman enemmän metsän siimekseen. Tässä kohtaa nousua oli jo jonkin verran, joten oma kunto kannattaa reittiä valitessa ottaa huomioon. Reitti loppui toisen järvialueen yläjuoksulle, mistä vierailijat pääsivät halutessaan hyppäämään junan kyytiin, joka vei heidät takaisin kohti lähtöpistettä. Riippuen siitä kummalta sisäänkäynniltä vierailija on tullut kansallispuistoon, hän jää pois joko ensimmäisellä tai toisella pysäkillä. Toiselta pysäkiltä on vielä lyhyt kävelymatka aloituspisteeseen, mikä on ehdottomasti sen arvoinen, sillä maisemat ovat henkeäsalpaavan upeita. Reitti kulkee rinteen päällä, mistä näkee täydellisesti sen, millaisia pitkospuita pitkin vierailija on aluksi kävellyt.

DSCN0796DSCN0770DSCN0826

Reittiohjeissa suositeltiin varaamaan reitille C aikaa 4-6 tuntia, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että sen kulkee kolmessakin tunnissa. Päästyäni takaisin aloituspisteeseen minulla oli hieman epäuskoinen olo siitä, miten paljon minulle jäi vielä aikaa. Toisaalta se ei ollut huono asia, sillä samalla hetkellä kun istahdin ravintolaan syömään, alkoi ulkona hirveä rankkasade. Kiitin onneani, että olin päässyt takaisin aikaisin. Vaikka minulla siis oli mukana sadetakki, jalassani minulla oli silti vain lenkkarit. Aurinkoisena päivänä reitin olisi varmasti kulkenut eri tavalla ajan kanssa, kiirehtimättä.

Advertisements

Comment

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s