Viimeinen etappi

Saavuin Prahaan myöhään tiistai-iltana, enkä olisi voinut olla onnellisempi valittuani majapaikakseni Hostel One Home-hostellin. Päästyäni vastaanottoon minua autettiin rinkkani kanssa ja kysyttiin, haluaisinko mahdollisesti jotain syötävää. Ai haluaisinko? Liki kahdeksan tunnin junamatkustamisen jälkeen? Kyllä kiitos! Sain täyttää kaikki viralliset paperit mussuttaessani sillä hetkellä maailman parhaalta maistuvaa pastaa. Sisäänkirjautumisen jälkeen rojahdin suoraan sänkyyn ja nukuin sikeästi kuin tukki – kunnes joku myöhäinen baarista palaaja päätti vetää itkupotkuraivarit yleisissä tiloissa, hirmu kiva. Olin jo aikeissa nousta ylös, kunnes meteli lakkasi. Hostelli on siis selkeästi profiloitunut enemmän bilehostelliksi kuin muuksi. Ohjattuja baarikierroksia järjestettiin hostellin puolesta jokaisena viikonpäivänä, joten sosialisoitumisen puutetta täällä ei tarvitse pelätä. Aamuisin hostellilla on saatavilla runsas aamupala pienestä lisämaksusta, jonka ainakin allekirjoittanut maksoi ihan mielellään. Yhtenä aamuna sain eteeni jopa elämäni parhaimman french toastin! Voiko aamupala paremmin alkaa. Palvelu hostellilla pelasi paremmin kuin hyvin, eikä minulla juuri ole siitä valitettavaa. Jos kuitenkin arvostat keskeytymättömiä yöunia, kannattaa ehkä suunnata toisaalle.DSCN1122

DSCN1078

Ensimmäisenä päivänäni Prahassa lähdin opastetulle kaupunkikierrokselle, joka oli taattua laatua, vaikken tämänkertaisesta oppaasta juuri välittänyt. Sain kuulla paljon mielenkiintoisia asioita Prahan historiasta, minkä lisäksi opastettu kiertoajelu on upea tapa tutustuttaa itseään kaupunkiin, jos vierailee siellä ensimmäistä kertaa ikinä. Itse osasin ainakin suunnistaa kaupungissa huomattavasti paremmin tämän kierroksen jälkeen ja kävellä Prahassa tosiaan kannattaa, vaikka se onkin kooltaan valtava. Kysyin hostellin vastaanotosta seuraavana päivänä julkisesta liikenteestä, sillä halusin suunnata kaupungin toiselle puolelle Prahan linnaan. Minulle sanottiin kuitenkin suoraan, että parasta vain kävellä. Et halua testata Prahan monimutkaista julkista liikennettä – menetät vain hermosi.

Minulle sanottiin kuitenkin suoraan, että parasta vain kävellä. Et halua testata Prahan monimutkaista julkista liikennettä – menetät vain hermosi.

Ja kävellä Prahan linnalle tosiaan kannatti. Julkisella liikenteellä paikalle olisi päässyt kolmella vaihdolla, eivätkä ohjeet pysäkeillä todellakaan olleet sieltä selkeimmästä päästä. Edellisen päivän kaupunkikierrosta mukaillen kävelin keskustan halki ihaillen samalla kuuluisaa kellotornia, jonka tasatuntinen esitys ei kuitenkaan kuulemani mukaan ole kovinkaan ihmeellinen. Ohitettuani keskustan suuntasin Kaarlen sillalle, jonka alkupuoli oli tupaten täynnä turisteja. Voi niitä ihmismassoja! Kaarlen sillan jälkeen reitti Prahan linnaan on lähes kokonaan virtaviivaista nousua ylöspäin. Matkalla kukkulalle ostin läheisestä kojusta kuuluisan pullakierteen, joka ei sitten loppujen lopuksi kai olekaan kovin tyypillinen tsekkijälkkäri. Hyvää se oli silti!

DSCN1102 DSCN1109 DSCN1139 DSCN1142Prahan linna on nimityksenä minusta hieman harhaanjohtava, sillä varsinaista linnaa en itse ainakaan löytänyt. Kukkulalla on kyllä muurit ja muutama kirkkokin, mutta itse linnaa en valitettavasti bongannut. Saattoi tietysti olla, etten ollut kuumetaudista toipuessani kaikkein tarkkaavaisimmillani. Näkymät kukkulan laelta olivat kuitenkin upeat, sieltä näki koko kaupungin. Päivän päätteeksi kävin vielä ihastelemassa John Lennon Wall-seinää ja sprayaamassa oman taideteokseni seinälle muiden joukkoon. Taidan tosin tarvita vielä vähän harjoitusta ennen kuin musta mikään mestarimaalari tulee. Hauskaa oli silti!

Ja onhan se aika siistiä huomata, että pärjää ihan yksikseen!

Vaikka Prahassa oli mukavaa, huomasin, että matkaväsymys alkoi selkeästi ottaa osansa. Kolme viikkoa on loppujen lopuksi aika pitkä aika olla reissussa yksikseen ja huolehtia kaikesta itse. En kuitenkaan vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään ja oli ihanaa olla reissussa täysin omillaan. Sain käydä juuri siellä, missä itse halusin ja kiertää paikkoja omassa tahdissani. Ja onhan se aika siistiä huomata, että pärjää ihan yksikseen!

Seuraavalla kerralla pyörisin todennäköisesti enemmän Keski-Euroopassa. Varsinkin Puola sai minut innostumaan myös muista kaupungeistaan. Jossain vaiheessa olisi jännittävää matkustaa myös Balkanin alueelle. Tällä hetkellä haluaisin kuitenkin tehdä seuraavaksi interrail-matkaa vastaavan reissun Japaniin.

DSCN1088

Advertisements

Comment

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s