Viisi kylää, kaksi päivää ja yksi epäonnistunut junamatka

Saavuin Monterossoon pitkän matkustuspäivän jälkeen. Lähdin liikkeelle Barcelonasta, josta otin aamulennon Milanoon. Milanon lentokentältä hyppäsin junaan Milanon päärautatieasemalle, josta aloitin reilipassin käytön. Myöhäisen lounaan jälkeen jatkoin matkaani iltapäiväjunalla kohti Monterossoa. Astuttuani ulos junasta pienellä Monterosson juna-asemalla minua tervehti helleaalto, kuuma ilta-aurinko ja hirmuinen väkijoukko. En voi edes kuvitella, millainen väenpaljous kylän valtaa parhaimpana kesälomasesonkina heinä-elokuussa.

Edullisen ja hyvän hostellin löytäminen Cinque Terren alueelta osoittautui reissun suunnitteluvaiheessa melko haastavaksi, mutta monen tunnin googlettelun jälkeen löysin hyvältä vaikuttavan vaihtoehdon. Vaikka hostellini 5 Terre Backpackers ei käytännössä sijainnutkaan Monterossossa, vaan läheisessä Corvaran kylässä, totesin sen olevan riittävän lähellä. Varsinkin kun huonehintaan kuului kyyti La Speziaan aamuisin ja nouto takaisin hostellille Monterossosta iltaisin.

Olin varannut kyydin hostellille iltaseitsemäksi, joten kyytiä odotellessa päätin istahtaa rantakadulle nauttimaan jäätelöstä. Monterosso oli reissuni aikana ainut kohde, jossa törmäsin muihin suomalaisiin ja seitsemään samalla kertaa. Kyllä maailma on pieni paikka! Vaihtaessamme reissutarinoita pakettiauton takapenkillä en voinut olla kauhistelematta italialaista ajotyyliä kiitäessämme mutkikkaita teitä mäkeä ylös. Noin 30 minuutin ajomatkan jälkeen olimme vihdoin onneksi perillä. Täytyy myöntää, että lapsuudesta tuttu matkapahoinvointi uhkasi nostaa taas päätään. Heikotus tosin katosi samantien, kun näin millaiset maisemat huoneemme ikkunasta ja hostellin terassilta oli ympäröivään luontoon. Vau! Veti kyllä sanattomaksi.

98

91

Illalla meille tarjoiltii hostellin omistajan itse tekemää pastaa ja taivaallista jälkiruokaa. Ruoasta maksoi kymmenen euroa ihan mielellään, kun illallisesta sai nauttia hostellin terassilta näissä maisemissa. Illallisen ääressä aloimme juttelemaan muiden reissaajien kanssa Monterosson päiväsuunnitelmista. Minulla oli, näin jälkikäteen ajatellen, suuret suunnitelmat. Kerroin muille suunnittelevani käyttää yhden päivän kylien väliseen patikointiin ja toisen rannalla loikoiluun. Muut, useammman päivän reissussa olleet, kuitenkin suosittelivat mieluummin vain yhden kylänvälin patikointia päivässä. Pakko myöntää, että olin hieman pettynyt, sillä ennen reissuun lähtöä kaikkialla kerrottiin, kuinka Riomaggioresta voi helposti patikoida päivässä Monterossoon. Käytäntö kuitenkin osoitti, että ainakin tällaiselle rapakuntoiselle kaksi kylän väliä päivässä olisi ollut maksimi. Muillekin suosittelisin matkan taittamista mieluiten kahdessa päivässä, jotta aikaa jää myös kyliin tutustumiselle. Näin reittiä ei myöskään tule taitettua aivan tuuli putkella maisemia näkemättä. Reitin varrella on myös tuhansia portaita ja kelit ovat kesäisin ajoittain tuskallisen kuumia. Niinpä suosittelisinkin lähtemään liikkeelle mahdollisimman aikaisin ja varaamaan mukaan jotain pientä välipalaa sekä paljon juomavettä. Osa reiteistä on myös todella huonossa kunnossa, mikä verottaa oman aikansa. Vaellus kannattaa mielestäni ajoittaa niin, että olet toisessa kylässä viimeistään klo 13, jolloin voit syödä myöhäisen lounaan siellä. Iltapäivällä aurinko porottaa varsinkin kesällä jo siihen malliin, että itse suuntaisin tämän jälkeen suosiolla rannalle. Näin säästät myös jalkojasi ja jaksat patikoida seuraavana päivänä uuden pätkän.

Tämä oli minunkin mukautettu suunnitelmani kuultuani muiden reissaajien vinkit patikoinnin suhteen. Ikävä kyllä kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan kuten olin suunnitellut. Hostellin omistaja heitti meidät aikaisin aamulla La Speziaan, josta ostin itselleni junalipun Riomaggioreen ja hyppäsin junaan. Hetken kuluttua konduktööri tuli tarkastamaan kaikkien matkustajien matkaliput ja kysyi minulta: “Oletko menossa Riomaggioreen?” Vastasin myöntävästi.

“Mutta eihän tämä juna ole menossa sinne päinkään. Tämä juna menee Parmaan.”

Tämän kuultuani hyppäsin kauhuissani pois junasta seuraavalla juna-asemalla. Fiksuinta olisi kuitenkin ollut odottaa seuraavalle isommalle juna-asemalle, sillä astuttuani ulos junasta Aullassa totesin olevani keskellä ei-mitään. Onneksi Aullassa oli sentään asemarakennus ja oikea lipunmyynti. Kello oli noin kymmenen aamulla, kun pyysin asematyöntekijältä lippua seuraavaan junaan Riomaggioreen. Sain taas osakseni epäuskoisia katseita ja kysymyksen: “Ai Riomaggioreen vai?” Täällä ei selvästikään käynyt usein turisteja. Riomaggioreen pääseminen ei kuitenkaan osoittautunut aivan helpoksi. Minun tuli vaihtaa junaa kaksi kertaa ja odottaa ensimmäistä junaa Aullan rautatieasemalla kaksi tuntia. Ilman matkalukemista ja toimivaa nettiyhteyttä odottavan aika kävi melko pitkäksi. Aseman wc-tilat olivat, sanotaanko mielenkiintoiset, eikä asemalla ollut lainkaan kioskia, josta olisin voinut ostaa jotain pientä naposteltavaa.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen juna saapui vihdoin laiturille. Ensimmäinen junamatka kesti vain noin 15 minuuttia, kunnes olimme perillä Sarzana-nimisessä kylässä. Kertoessani jälkikäteen päivän kommelluksistani hostellin omistajalle sain kuulla kummastelua siitä, kuinka en viettänyt siellä pidempään aikaa, sillä Sarzana on paikallisten mukaan oikein viehättävä pikkukylä. Uskon kyllä, vaikka omat prioriteettini olivatkin silloin välipalan hankkimisessa ja säädyllisten wc-tilojen löytämisessä. Puolen tunnin vaihtoajan jälkeen matkani jatkui kohti La Speziaa, jossa onnistuin tällä kertaa löytämään oikean laiturin vain kymmenen minuutin vaihtoajalla. Loppujen lopuksi olin Riomaggioressa kahdelta iltapäivällä. Koska paluukyytini hakisi minut Monterossosta iltaseitsemältä, ei minulle jäänyt aikaa kylien väliseen patikointiin. Niinpä päätin käyttää iltapäiväni Riomaggioressa kylään tutustumiseen ja myöhäisen lounaan nauttimiseen. Pari viimeistä tuntia ennen paluukyytiä hostellille köllin rannalla Monterossossa. Vaikka ensimmäinen päiväni Cinque Terrellä ei mennytkään aivan suunnitelmien mukaan, oli minulla kuitenkin yllättävän hauskaa. Aullassa junaa odotellessani juttelin paikallisen eläkeläismiehen kanssa ilman yhteistä kieltä, Riomaggioressa nautin elämäni tähän mennessä parhaan parmankinkkupitsan ja Monterossossa herkuttelin paikallisella jäätelöllä.

93

94

99

Toinen päiväni Cinque Terrellä alkoi paremmin eilispäivän virheistäni oppineena. Koska olin jo eilen tutustunut Riomaggioreen, päätin ottaa junan La Speziasta suoraan Manarolaan. Aamupäivällä tutustuin Manarolan kylään ja lämmittelin kylän läpi luikertelevissa portaissa päivän patikointikoitoksiani silmällä pitäen. Patikointireitti Manarolasta Cornigliaan on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa koostuu loputtomilta tuntuvista portaista, joten vesipullo on todellakin tarpeen. Tämä osuus on mielestäni myös reitin aikaa vievin, mutta kapuaminen ehdottomasti kaiken vaivan arvoista. Kun pääset pieneen kylään mäen laella olet jo reitin paremmalla puoliskolla. Lähtiessäsi patikoimaan kylien välejä, kannattaa ottaa huomioon, että reittiopasteet eivät ole sieltä selkeimmästä päästä. Tiedät olevasi oikealla polulla, kun löydät ympäröivästä maastosta punaisia maaliviivoja. Yhdessä kohtaa reitti vie paikallisen omakotitalon pihan poikki, mikä oli melko mielenkiintoista. Pian tämän jälkeen pääset patikoimaan upeissa maisemissa viiniköynnösten keskellä. Näköalat olivat henkeäsalpaavan kauniita, joten kamera kannattaa ehdottomasti ottaa reppuun mukaan! Reitin kolmas ja viimeinen osuus ennen saapumista Corniglian kylään on mielestäni kaikkein haastavin. Laskeutuminen mäen rinteeltä alas on hankalaa, sillä kunnollisia portaita ei juuri ole, vaan reitti koostuu pääasiassa kivenlohkareista, irtohiekasta ja puiden juurista. Kompastumisvaara on siis todellinen!

102

103

Corniglia on Cinque Terren kaikista kylistä ainut, joka ei ole suoraan meren rannalla. Tämän vuoksi sinne pääseminen vaatii melkoisesti kapuamista myös junalla matkustaessa. Uskon, että tämä on yksi syy siihen, miksi Corniglia oli kylistä selkeästi kaikista rauhallisin. Turistien pienempi määrä näkyy selkeästi myös hinnoissa. Kaiken tämän ja upean sijaintinsa vuoksi Corniglia oli ehdottomasti minun suosikkikyläni. Cornigliaan päästyäni olin vielä aivan varma, että patikoin myös seuraavan kylän välin Vernazzaan. Italiaisen lounaan jälkeen kolmen tunnin patikoinnin vaikutukset kuitenkin veivät voimani ja päädyin matkustamaan seuraavaan kylään junalla.

Jos haluat patikoida aina Riomaggioresta Monterossoon, kannattaa huomioida, että rantareitti on Riomaggioresta Cornigliaan asti väliaikaisesti pois käytöstä. Tämän takia tämä matkaosuus on myös ilmainen, sillä nykyisellään reitti kulkee rinteitä pitkin. Cornigliasta Monterossoon rantareitti on avoinna normaalisti, joten tämä osuus on maksullinen. Itse jakaisin reitin tämän vuoksi kahtia niin, että ensimmäisenä päivänä patikoisin Riomaggioresta Cornigliaan ja toisena päivänä välin Cornigliasta Monterossoon. Maksulliselle osuudelle on saatavilla erilaisia lipputyyppejä, joista yhteen kuuluu myös koko päivän junamatkat kylien välillä. Yksittäinen junamatka maksaa kuitenkin vain neljä euroa, joten tällaisen yhdistelmälipun hankkimiselle en itse olisi kokenut tarvetta. Toisaalta lipun arvo kannattaa suhteuttaa kohteessa vietettävään aikaan ja jos olet Cinque Terrellä vain yhden päivän, voi tällaisen lipun ostaminen olla kannattavaa. Jos voisin tehdä reissun uudestaan, varaisin itse Cinque Terrelle kolme kokonaista päivää, jotta ehtisin varmasti tutustua kaikkiin kyliin kunnolla ja patikoida koko reitin päästä päähän.

106

107

Iltapäivällä tutustuin Vernazzaan, joka on ehdottomasti yksi Cinque Terren kuvauksellisimmista kylistä. Tässä kohtaa aloin kuitenkin olla jo melko uupunut, joten päätin ostaa jäätelön ja paistatella päivää Vernazzan satamassa. Vernazzasta matkani jatkui junalla takaisin Monterossoon, jossa vietin illan rannalla loikoillen hostellin paluukyytiä odotellen. Mikäli kaipaat nimenomaan rantalomaa, on Monterosso silloin ehdottomasti ykkösvalintasi, sillä muissa kylissä ei juuri ole hiekkarantoja lukuun ottamatta Vernazzan pienen pientä, ehkä noin 100 metrin mittaista hiekkarantaa. Rantalomaa ja patikointia ajatellen parhaat ajankohdat Cinque Terrellä vierailuun ovat mielestäni ehdottomasti touko-kesäkuu ja syyskuu. Heinä-elokuussa sää alkaa olla jo niin kuuma, ettei patikoinnista oikein tule mitään ja merivesikin on likipitäen yhtä lämmintä kuin ilma.

Cinque Terren ihanuus piilee mielestäni osittain myös siinä, että voit vierailla ja tutustua kyliin usealla eri tavalla. Voit halutessasi valita niin patikoinnin, junakyydin kuin lauttamatkankin välillä. Viimeisenä päivänäni Cinque Terrellä minulla ei ollut kiire seuraavaan majapaikkaani, sillä yöjuna Ljubljanaan lähtisi Milanosta vasta myöhään illalla. Tämän vuoksi päätin tutustua kyliin myös meriteitse ennen iltapäiväjunaani Monterossosta Milanoon. Laivoja lähtee likipitäen tunnin välein, joten yhteysvälitkin ovat suhteellisen säännölliset. Matkalippua ostaessa kannattaa kuitenkin olla tarkkana, että saat varmasti oikean vaihtorahan takaisin. Kaiken kaikkiaan Cinque Terre on upea matkakohde, joskaan ei kaikista esteettömin lukuisine portaineen.

108

110

Advertisements

Comment

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s